Lukevat Leidit: Minä olen Malala

Olen lukupiiriläinen. Kuulun Joensuun Naisten Pankin lukupiiriin nimeltä Lukevat leidit. Kokoonnumme kerran kuukaudessa keskustelemaan kirjallisuudesta rennolla otteella ja meillä on aina mukavaa: riippumatta siitä oliko lukemamme kirja hyvä vai ei. Luemme kehitysmaihin ja vieraisiin kulttuureihin painottuvaa kirjallisuutta, jossa mielellään tuodaan esille naisen asema. Täytyy tunnustaa: tämän syksyn kaksi ensimmäistä kirjaa eivät olleet hyviä, ja vaikka lukupiiriin on aina mukava mennä, on keskustelu aina mukavampaa jos kirja on ollut hyvä.

Minä olen Malala oli Lukevien leidien lokakuun kirja, ja täytyy sanoa: oli niin mahtavaa lukea lukupiiriä varten kirja johon ihastui. Hieman tarkemman selostuksen Minä olen Malalan taustasta voit käydä lukemassa teossivulta, mutta pääjuoni lienee jo monille selvä. Kyseessä on siis kirja Malalasta, tytöstä joka voitti kaikkein nuorimpana Nobelin rauhanpalkinnon. Ja syystä! Hän on taistellut tyttöjen koulutuksen puolesta jo useita vuosia, ja on käsittämättömän vahva ja rohkea tyttö. Minun mielestäni tämä kirja oli lähestulkoon täydellinen lukupiirillemme.

Saimme aikaan kirjasta vilkkaan keskustelun, joka polveili moneen suuntaan. Mietimme sitä, kuinka todenmukainen tarina on. Kyseessä on toki tietokirja, elämänkerta, joten itse kuvittelisin tarinan olevan hyvin todenmukainen, mutta esiin tuli seikkoja jotka saivat minutkin hieman miettimään sitä, onko jotain jätetty pois? Mikä pitää paikkaansa? Nämä asiat jäävät kysymysmerkeiksi, mutta oli mukava purkaa tuntojaan siitä naisten kanssa.

Tärkeäksi, suureksi keskustelunaiheeksi nousi se, miksi naisten ja tyttöjen asema niin monissa maissa on aliarvostettu. Minä olen Malala toi esiin sen, miten Pakistanissa tyttöjen koulutus on asia jota ei varsinkaan Talibanien aikana arvosteta, eivätkä tytöt saa käydä koulua. Näin on monissa muissakin maissa ja varmasti monille on tuttua se, miten joissakin maissa tyttöjä yritetään pukea ja muuttaa pojiksi. Tämä saa sydämeni sykkimään nykypäivän Suomelle: saan olla nainen, saan olla ylpeä siitä. Saan samat oikeudet kuin miehetkin.

Minä olen Malala sai kehuja Lukevilta leideiltä. Se oli kaikkien mielestä ehdottomasti tärkeä kirja joka piti kirjoittaa ja siitä yleensäkin pidettiin: kirjaan ei kuitenkaan rakastuttu siinä määrin mihin joihinkin lukemiimmi teoksiin. Liekö syy siinä, ettei Malala ole kuitenkaan kaunokirjallisesti niin vahva kirja, kuin monet lukemamme romaanit? Yhteisarvosana lienee kuitenkin jossain neljän tietämillä, joten en ollut ainoa joka kirjasta piti.

Erityisesti suosittelisin tätä opiskelijoille joita koulunkäynti tympäisee. Kaikilla tytöillä ei todellakaan ole mahdollisuutta käydä koulua!

Minä olen Malala, Malala Yousafzai ja Christina Lamb, Suomentanut Jaana Iso-Markku, 292 s., 2014, Tammi

malala

Teksti ja kuva: Anneli Airola