Vapaaehtoinen matkusti Keniaan – Miksi ihmeessä?

Istutin viime viikolla ​​​​maasai-naisten kanssa havupuun Kajiadoon, noin 80 kilometriä Nairobista etelään. Kolmen vuoden päästä puu toivottavasti suojaa paahteelta Naasarun naistenryhmän kasvimaan pinaatteja.

Naisten Pankin vapaaehtoisten matkalla tutustuimme hankkeisiin Kenian pääkaupungissa ja sen ympäristössä.

Kun kuulin tulleeni valituksi matkalle yhdeksän vapaaehtoisen joukkoon, kaduin lähtöpäätöstä välittömästi.

Kannattaako lahjoittaa vai matkustaa?

Mitä järkeä on matkustaa lähes 7000 kilometriä, vieläpä lentäen?

Vaikka maksaisimme matkamme itse, eikö olisi kannattavampaa sijoittaa rahat suoraan kuukausilahjoituksiin tai vaikka Naisten Pankin osakkeisiin?

Mihin viikko edes riittää maassa, jossa on yli 40 eri heimoa, yli 60 kieltä sekä lukemattomia erilaisia kulttuureita ja todellisuuksia?

Keniassa tajusin olleeni väärässä. Matka piti tehdä, ja se piti tehdä juuri nyt.

Kun maailma muistuttaa katastrofielokuvaa, on tuotava esiin hyviä uutisia ja toivoa. Kuvassa Saikan aluetta Nairobissa.

Valtiot ovat kurittaneet kehitysyhteistyötä

Hallituksen budjettileikkaukset ovat ajaneet suomalaisjärjestöjä ahtaalle, jopa henkitoreisiin. Myös Kirkon Ulkomaanapu – ja Naisten Pankki – ovat joutuneet vähentämään työntekijöitään.

Tavallisilta suomalaisilta sekä yrityksiltä tulevat lahjoitukset ovat entistä tärkeämpiä, ja varainhankinta niiltä onnistuu vain, kun tuloksista kerrotaan vaikuttavasti.

Täytyy mennä paikan päälle katsomaan ja keräämään materiaalia, kuulemaan tarinoita, ottamaan kuvia.

Ulkopuoliset silminnäkijät todistavat työn tuloksista virallisten raporttien ohella.

Somejätit piilottavat tasa-arvotyön

Kansalaisjärjestöille elintärkeä some- ja vaikuttajamarkkinointi on myös hankaloitunut, sillä Instagramia ja Facebookia hallitseva Meta on lokakuusta 2025 rajoittanut “kiistanalaisten” aiheiden näkyvyyttä alustoillaan.

Taustalla on EU:n kiristämä poliittisen mainonnan säätely, jonka Meta katsoi liian vaikeaksi toteuttaa – ja päätti kieltää aiheet kokonaan.

Sanat kuten tasa-arvo, naisten oikeudet ja ilmastonmuutos ovat nyt kiellettyjä.

Tästä syystä esimerkiksi Naisten Pankin on vaikea tuoda asiaansa esiin ja tavoittaa yleisöjään. Siksi järjestöt tarvitsevat tavallisten ihmisten tarjoamaa näkyvyyttä.

Naisten Pankint tukeman Kitengela dump site self help -ryhmän Susan Mutethya ja Brenda Atieno ovat ylpeitä possuistaan, jotka tuovat tärkeitä lisätuloja.

Meidän on tuotava esiin hyviä uutisia ja toivoa

Maailmassa on käynnissä monta isoa kriisiä, joiden varjoon jää valtavasti positiivista kehitystä. Afrikan maista kuuluu ebolan, sikaruton ja aseellisten hyökkäysten lisäksi hyviä uutisia – tai kuuluisi, jos joku niistä kertoisi.

Vähissä ovat suomalaisessa mediassa reportaasit arjesta 54 valtion mantereella. Miten lisäämme suomalaisten kipeästi tarvitsemaa ymmärrystä maanosan asioista?

Kun maailmanmeno tuntuu huonosti käsikirjoitetulta katastrofielokuvalta, on matkustamisella myös itsekäs syy – toivo. Tuntuu naiivilta puhua toivosta aikana, jolloin maailma tarvitsee jotain paljon järeämpää. Samaan aikaan toivo on ainoa asia, johon voi kiinnittyä.

Naisille työ tuo toivoa. Ja toivo motivoi meitä jokaista tekoihin.

Kaatopaikoilta kierrätysjätettä keräävät naiset ovat oppineet tunnistamaan arvokkaammat materiaalit sekä saaneet turvallisuuskoulutusta ja -varusteita. Lapsille on avattu kaksi päiväkotia.

Lupasimme Kenian säästö- ja lainaryhmien naisille, että varainkeruu jatkuu. Me vapaaehtoiset kerromme matkakokemuksistamme ja työn tuloksista eteenpäin omissa verkostoissamme – ja saamme toivottavasti mukaan uusia lahjoittajia sekä vapaaehtoisia.

Pidetään yhdessä toivoa yllä.

Kirjoittanut: Kaisa Viljanen
Kuvat: Fredrik Lerneryd

Aloituskuva: Naisten Pankin vapaaehtoiset tutustumassa Kitengela dump site self help -ryhmän jäseniin ja heidän sikalaansa Nairobissa. Kaisa Viljanen on neljäs oikealta.

Toim. huom: Vapaaehtoiset maksoivat itse matkansa.