”Koskaan ei pidä luovuttaa” – Sreynutin tarina

Tyttö katsoo kaukoputkella.
Korona-aikana kambodzalaisen Sreynutin vanhemmilla ei ollut juuri töitä, eivätkä he pystyneet tukemaan taloudellisesti hänen lukionsa jälkeisiä opintojaan. Naisten Pankin stipendi muutti Sreynutin elämän ja mahdollisti ammatillisen koulutuksen.

20-vuotias rakennusalan opiskelija Nhoch Sreynut syntyi perheen toisena tyttärenä Thaimaan rajalla sijaitsevaan Banteay Meanchay provinssiin. Vuosituhannen alussa perhe päätti muuttaa noin 75 kilometrin päähän Siem Reapin kaupunkiin parempien työmahdollisuuksien perässä.

Vaikka perhe olikin muuttanut kaupunkiin, niin Sreynut ja hänen isosiskonsa kävivät peruskoulun ja lukion kotikylässään. Tällöin he asuivat isoäitinsä luona, koska heidän vanhemmillaan ei ollut töiden takia aikaa huolehtia tyttäristään.

Sreynutin äiti myy torilla vihanneksia ja isä ajaa taksia ja koko perhe asuu Siem Reapissa.

Isosisko on mennyt naimisiin ja muuttanut jo pois kotona, mutta kotona asuu Sreynutin lisäksi hänen 9- ja 10-vuotiaat pikkusiskot, joita hän auttaa iltaisin läksyissä. Omien läksyjen lisäksi Sreynut tekee illat kotitöitä. Siivoaa, pyykkää ja laittaa ruokaa. Toisinaan hän myös auttaa äitiään vihannesten myynnissä.

Mutta onneksi hän on myös voinut jatkaa opintojaan.

Opiskelijoita luokkahuoneessa-

Sreynut pystyi käymään koulua Naisten Pankin stipendin avulla.

Itsensä kehittäminen tuo onnellisuutta

Lukion jälkeen Sreynut sai tietoa ammatillisista opiskelumahdollisuuksista. Rakennusala tuntui tulevaisuuden alalta, koska aina tullaan rakentamaan lisää taloja.

– Luin koulutuksesta Facebookista, ja kuljin myös ammatillisen oppilaitoksen ohi, jolloin huomasin bannerin, jossa mainostettiin koulutuksia sekä mahdollisuutta hakea stipendiä.

Stipendin saaminen muutti Sreynutin elämän, sillä ilman sitä hänellä ei olisi ollut mahdollisuutta opiskella.

Tyttö kirjoittaa.

Opiskelu on ollut Sreynutin mielestä mukavaa.

– Kun korona alkoi, halusin lopettaa opintoni, koska vanhemmillani ei ollut juuri töitä, eikä rahaa tukea koulutustani.

– Sain kuitenkin stipendin, Sreynut riemuitsee.

Vaikka rakennusalalla opiskeleminen ei olekaan aina helppoa, se tuntuu silti rennommalle, mitä kotona odottavat työt.

–On mukava tulla kouluun, ja jutella niin ystävien kuin opettajien kanssa.

Kolme tyttöä kävelee käytävällä.

Koulussa Sreynut viihtyy ystäviensä kanssa.

Kaksi tyttöä katselemassa kaukoputkella.

Rakennusala kiinnostaa Sreynutia (vasemmalla), joka on juuri valmistunut.

Naisetkin osaavat

Sreynut on saanut kaksivuotisen koulutuksen päätökseen ja odottaa parhaillaan päättötodistusta. Hänen suunnitelmissansa on jatkaa rakennusalan opintoja kandidaatin tutkinnolla sekä etsiä alan töitä. Hänen haasteenansa on tällä hetkellä työkokemuksen puute.

– En ole pystynyt etsimään työpaikkaa, koska haluan auttaa perhettäni kotitöissä, mikä vie vapaa-aikani.

Sreynut näkee itsensä tulevaisuudessa rakennusalan ammattilaisena.

– Haluan näyttää, että myös naiset voivat työskennellä rakennusalalla, Sreynut kertoo innostuneena.

Teksti: Paula Saastamoinen

Kuvat: Roun Ry

Aiheeseen liittyvät artikkelit

Sreypovin haaveena on tietotekniikan opettajan työ

23-vuotias Noeun Sreypov syntyi Svaychantunin kylässä Kambodžassa. Hänen vanhempansa menehtyivät, kun hän oli vasta viisivuotias. Siitä lähtien hänen 17 vuotta vanhempi veli on huolehtinut sisaruskatraan kuopuksesta. Sreypovilla ei ole vanhemmistaan...

Lue lisää

Sähköalaa opiskelevan Kakadan haaveena on oman kyläyhteisön tukeminen

Maanantaiaamuisin Noeun Kakadan äiti ajaa mopolla esikoisensa Thmeyn kylästä 40 kilometrin päähän Siem Reapin kaupunkiin opiskelemaan.  Koulutus ei ole itsestään selvyys ja Kakadan kotikylässä on paljon koulupudokkaita, jotka jäävät maatilalle...

Lue lisää

Pidä unelmistasi kiinni – Soknan tarina

Kambodžan pääkaupungin Siem Reapin keskustan lähellä sijaitsevan ammatillisen oppilaitoksen pihalta kuuluu aamulla mopojen pärinää, mutta piha ei ole enää yhtä täynnä ”motoja” kuin vielä kuukausi sitten. Useat opiskelijat ovat saaneet...

Lue lisää