Mitä tapahtuu, kun lahjoitat osaamistasi rahan sijaan?

Olen vuosia lahjoittanut Naisten Pankille ja luottanut siihen, että joku muu tekee työn paikan päällä. Toukokuussa 2026 sain mahdollisuuden antaa jotain muuta – jotain, mitä olen rakentanut koko työurani ajan: omaa osaamistani.

Lähdin Naisten Pankin Skills donation vapaaehtoiseksi Nepaliin!

Vietin kaksi viikkoa Katmandussa Naisten Pankin ja Kirkon Ulkomaanavun Aarohi-ohjelmassa, joka tukee nepalilaisia naisyrittäjiä yritysten käynnistämisessä ja kasvattamisessa.

Minun tehtäväni oli työskennellä ohjelman mentoreiden kanssa – kokeneiden yrittäjien – ja vahvistaa heidän varmuuttaan yritystoiminnan ja talouden hallinnassa.

Lisäksi vedin kahden päivän työpajan, jossa käsittelimme yrittäjyyden arkea ja taloudellista päätöksentekoa.

Miltä naisten työ näytti?

Ennen matkaa tein lyhyen kyselyn 18 mentorille. Vastaukset olivat rehellisiä ja koskettavia. Kun kysyin, missä he haluaisivat kehittyä, yksi nainen vastasi yhdellä sanalla: “HÄMMENTYNYT.” Se kertoi kaiken siitä, mistä meidän tulisi aloittaa.

Katmandussa tapasin mentorit yksi kerrallaan, useimmiten heidän työpaikoillaan. Monilla yrityksillä on vahva sosiaalinen tarkoitus: naisten työllistäminen, perinteisten käsityötekniikoiden säilyttäminen, yhteisöjen vahvistaminen.

Vierailin lastenvaateompelimossa, jossa 18 naista ompelee kauniita vaatteita vankilassa kudotusta puuvillasta. Tapasin psykologin, joka opettaa tunne- ja vuorovaikutustaitoja kouluissa, mutta kokee vaikeaksi pyytää työstään kunnollista palkkaa.

Juttelin neljännen sukupolven metalliyrittäjän kanssa – alansa ainoan naisen – joka antaa ystävilleen alennuksia, koska ei halua tuottaa pettymystä. Tapasin myös nuoren ohjelmistoyrittäjän, joka perusti yrityksensä 17-vuotiaana keskellä päivittäisiä sähkökatkoja ja johtaa nyt 20 hengen tiimiä.

Jokainen tapaaminen oli tunti kuuntelemista, kysymistä ja lempeää sparrausta.

Vedin työpajan, jossa käsittelimme yrittäjyyden arkea ja taloudellista päätöksentekoa.

Minkälaista tukea naiset tarvitsevat?

Kahden päivän työpajassa käsittelimme yrittäjyyden peruskysymyksiä: miten hinnoitella oma työ, miten suunnitella eteenpäin, vaikka myynti vaihtelee, ja miten tehdä päätöksiä, jotka tukevat yrityksen kasvua.

Mutta tärkein hetki oli se, jonka melkein jätin pois aikataulusta: keskustelu johtajuudesta ja itseluottamuksesta.

Naiset puhuivat siitä, miten he kantavat kaikkien murheet sydämessään. Miltä tuntuu olla ainoa nainen neuvottelupöydässä. Ja siitä, miten vaikeaa on olla samaan aikaan “hyvä ihminen” ja “vahva yrittäjä”. Se keskustelu jäi mieleeni.

Nämä naiset eivät tarvitse oppia työnteosta. He ovat uskomattomia – sitkeitä, luovia, yhteisöjään tukevia ja äärimmäisen osaavia. Usein he tarvitsivat vain jonkun sanomaan:
Yrityksesi ansaitsee yhtä paljon huolenpitoa kuin muutkin ihmiset ympärilläsi. Ajan ja osaamisen hinnoittelu ei ole itsekkyyttä. Selkeät rajat eivät ole epäystävällisyyttä. Yrityksen kasvun tavoittelu ei ole häpeällistä.

Joskus tärkein lahja on lupa ottaa oma työ vakavasti.

Mitä sain itse?

Palasin kotiin uudenlaisella näkökulmalla omaan työhöni ja syvällä kunnioituksella niitä haasteita kohtaan, joita nepalilaiset naisyrittäjät kohtaavat päivittäin.

Minulla vahvistui myös tunne, jonka olin jo aavistanut: osaamisen lahjoittaminen on yksi henkilökohtaisimmista ja vaikuttavimmista tavoista tehdä kehitystyötä. Et ole etäinen lahjoittaja – olet mukana huoneessa, näet ihmiset, heidän työnsä, unelmansa ja esteensä.

Jos tuet Naisten Pankkia – kiitos. Työlläsi on todellista vaikutusta. Ja jos sinulla on osaamista yritystoiminnasta, markkinoinnista, HR:stä, teknologiasta, muotoilusta tai mistä tahansa muusta – harkitse sen jakamista. Kokemus oli ainutlaatuinen.

Aarohin naiset ovat nousussa. Oli etuoikeus nousta hetken heidän rinnallaan.

Kirjoittanut: Maarit Pokkinen, Naisten Pankin Skills donor -vapaaehtoinen, Nepal