Joensuun lukevien leidien lukupiirissä Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin
Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin. Otava. 2018. Kannen suunnittelu: Piia Aho. 440 s.
–Päässäni on liikaa tavaraa. Öisin ajateltavia naisia on liikaa. s. 405
Meitä oli 13 naistenpankkilaista kevään viimeisessä lukupiirissä jakamassa mielipiteitä Kankimäen kirjasta Naiset joita ajattelen öisin. Kankimäki on meille tuttu jo entuudestaan. Olemme lukeneet lukupiirissämme Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Otava, 2013), josta pidimme paljon.
Tämän uuden kirjan idea on erinomainen. Kankimäki miettii itselleen tärkeitä naisia, joita hän kutsuu yönaisiksi. Yönaisien valinta ei ole helppoa, vaihtoehtoja on paljon. Ensimmäiseksi kirjan yönaiseksi valikoituu Karen Blixen, jonka jalanjäljille Keniaan Kankimäki suuntaa ensimmäiseksi. Matka jatkuu, ja saamme tutustua myös poikkeuksellisen rohkeisiin tutkimusmatkailija- ja taiteilijanaisiin.
Seija toimi tällä kertaa lukupiirin vetäjänä ja hän heittikin heti alkajaisiksi meille pohdittavaa: Kuvailkaa Kankimäen kirjaa kolmella sanalla. Ja tulihan niitä kuvauksia: hienosti rakennettu / kauniisti kirjoitettu / taitavasti kirjoitettu / ärsyttävä / kirja vinkuu / kannessa yötaivas / monisäikeinen / ammattilaisen kirjoittama / monipuolinen / itselle henkilökohtainen / vaikuttava / rehellinen / feministinen. Kuten näistä lyhyistä kuvauksista käy ilmi, kirja oli hieno lukukokemus suurimmalle osalle, mutta ei kaikille.
Keskustelimme kirjaan valituista naisista. Melkoisen upean naiskavalkadin Kankimäki on valinnut. Valinnat ovat mielestämme onnistuneita. Kankimäki nostaa esille Karen Blixenin ohella rohkeita ja päättäväisiä naistaiteilijoita ja -tutkimusmatkailijoita, jotka ovat raivanneet tietä jälkipolville perinteisesti varsin miesvaltaisessa joukossa. Jotkut meistä pitivät naistaiteilijoiden osuutta mielenkiintoisimpana osiona, jotkut taas ihastuivat tutkimusmatkaajanaisiin ja osalle Karen Blixenin osuus oli kirjan helmi. Naistaiteilijoissa huomiota kiinnitti erityisesti se, että nämä historialliset naiset pystyivät 1500-1600 -luvuilla elättämään itsensä ja perheensä omalla taiteellaan. Tutkimusmatkaajanaisissa oli monia kiinnostavia, mm Alexandra David-Neel, ensimmäinen valkoinen nainen, joka kerjäläiseksi pukeutuneena pääsi Lhasan kiellettyyn kaupunkiin v. 1924 sekä Nellie Bly, joka matkusti maailman ympäri 72 päivässä mukanaan vain käsilaukullinen tavaraa. Tästä opimme, että kun elämä käy liian arkiseksi, kannattaa ottaa matkalaukku ja lähteä matkaan.
–Lähde Afrikkaan.
Karen Blixenin osuus on laajin, peräti 150 sivua 440 sivusta. Karenin elämää avataan Karenin kirjeenvaihdon kautta. Siloitellut, tosiasioita kaunistelevat kirjeet lähetetään äidille Tanskaan ja totuudenmukaiset kirjeet veljelle. Kankimäki lähtee Karenin jäljille, ensin Tansaniaan, sieltä sitten Keniaan. Köyhyyttä on paljon, yhteiskunta ei toimi niin kuin valtion pitäisi. Kankimäki tapaa Maggien, tansanialaisen naisoppaan, jonka kanssa hän keskustelee mm tyttöjen koulutuksesta, Naisten Pankille niin tärkeästä teemasta.
–Maggie on selvästi tulisieluinen ja reipas naisasianainen, ja hänen mielestään tansanialaisia tyttöjä pitäisi ylipäätään kouluttaa enemmän. Hän kertoo, että tyttöjen koulunkäynti on täällä usein katkonaista naiseuteen liittyvien perusasioiden vuoksi: tytöt ovat poissa koulusta keskimäärin viisi päivää kuussa kuukautisten vuoksi, sillä he eivät kehtaa mennä kouluun, kun heillä ei ole varaa hankkia kunnollisia terveyssiteitä (niiden sijaan käytetään maissinlehtiä ja kankaita) eikä peseytymään pääse. Vuodessa päiviä kertyy paljon, ja tytöt jäävät koko ajan jälkeen opetuksessa. (s. 70-71)
–Ole aivan saamarin reipas.
Tässä muutamia lukijoittemme huomioita kirjasta:
- Kankimäki on itseään kohtaan itseironinen ja hyvin rehellinen.
- Kirjan feministinen ote lisääntyy kirjan loppua kohti.
- Kirjassa on paljon sellaista hauskuutta, jota ei yleensä tietokirjoista löydy, mm lukujen loput Kankimäen ohjeistaessa lukijoita feministisin neuvoin.
- Kirjasta löytyy Mian opiskeluajoilta yhtymäkohta Pohjois-Karjalaankin.
- Kirja tuo mieleen Juha Hurmeen Niemen.
- Kirja tuo mieleen Saara Turusen Sivuhenkilön.
- Isona plussana kirjan valokuvat ja laaja lähdeluettelo.
Olimme saaneet etukäteistehtävän liittyen tähän lukupiiritapaamiseen. Meitä oli pyydetty valitsemaan kolme meidän omaa yönaistamme eli naisia, joita arvostamme syystä tai toisesta. Listaan yönaisemme tähän ilman mitään selityksiä: Aino Kallas, Sophie Mannerheim, Minna Canth (5), Ellen Johnson Sirleaf, Tarja Halonen (3), Leymah Gbowee, Helene Schjerfbeck, Irja Askola (2), Hertta Kuusinen, Maria Jotuni, Johanna Korhonen, Michelle Obama, Agner Varda, isotäti Anni, Rosa Barks, Jane Austen.
Annamme arvion lukemillemme kirjoille asteikolla 1-5. Tämä kirja sai meiltä arvioksi 4,20. Tällaiseen lukukokemukseen oli hyvä lopettaa kevään kirjatapaamiset. Jatkamme jälleen elokuussa, jolloin vuorossa on Soili Pohjalaisen Pohjois-Karjalaan sijoittuva Valuvika.
Alkuperäinen bloggaus löytyy Kirjojen kuisketta -blogista.
Teksti: Anneli Airola